Linuxin jokapäiväinen käyttö

Tarkoitus

Monille tietokoneen käyttö alkaa olla tuttu juttu. Monella eri työalalla näkee nykyään tietokoneita, ja tämä kehitys varmasti jatkuu tulevaisuudessakin. Useimmat ovat tottuneet käyttämään yhtä tiettyä käyttöjärjestelmää, koska joko eivät tienneet muista vaihtoehdoista, tai eivät nähneet mahdollisen vaihdon hyötyä. Moni tietokoneen käyttäjä luulee vielä, että Linux on vain paatuneille intoilijoille, mutta viime aikojen graafisten työpöytien ja käyttösovellusten kehitys on mahdollistanut sen, että kokemattomampikin käyttäjä voi uskaltautua tälle tielle.

Tässä kirjoituksessa yritän antaa lyhyen kuvauksen siitä, miten Linuxia voi käyttää tavallisia töitä varten. Osa-alueita ovat graafisen työpöydän käyttö, tekstinkäsittely, musiikin kuuntelu, kuvien käsittely jne.

Tätä artikkelia varten käydään pintapuolisesti Gnome:n työpöytää läpi.

En käsittele täällä miten asennetaan Linux-järjestelmä…

Sisäänkirjautuminen

Kun kone on käynnistynyt graafiseen tilaan, täytyy ensin kirjautua sisään järjestelmään. Usein riittää, että kirjoittaa oman käyttäjätunnuksen ja salasanan päästääkseen varsinaiselle työpöydälle.

Työpöytä

Kun käyttäjä on vihdoin ja viimein sisäänkirjautunut järjestelmään, hän näkee työpöydän. Tämä työtaso on tietenkin jokaisen toiminnan lähtökohta

• täältä pääsee valikkoihin, tasolla on mahdollisesti käynnistimiä, ja tänne tulevat käynnistetyt sovellukset näkyviin.

Useimmissa (graafisissa) Linux-järjestelmissä työpöytä on jaettu ns. virtuaalityötasoihin. Yksinkertaisin tapa navigoida niiden välillä on käyttää paneeliin upotettua sovelmaa hyväkseen.

Paneeli löytyy ruudun joltain reunalta, usein joko ylä- tai alareunan läheltä. Paneeliin voi upottaa sovelmia ja valikkoja, mutta sitä emme tässä artikkelissa tee. Valikot löytyvät päävalikon napin alta. Kun sitä klikkaa, ilmestyy ruudulle valikko, josta voi valita joko alivalikkoja tai ohjelmia. Kun käy rauhassa valikkoja läpi, huomaa, että tarjolla on todella paljon erilaisia ohjelmia, aina hyötyohjelmista hupiohjelmiin.

Paneelista löytyy myös aikaisemmin mainitsemani virtuaalityötasosovelma. Siitä näkee, että työpöytä on jaettu useampaan alueeseen, oletusarvoisesti neljään. Klikkaamalla jokaista aluetta pääsee navigoimaan eri työtasojen välillä. Kun käynnistää sovelluksen tietylle tasolle, tämä sovellus jää sinne, vaikka hyppäisi toiselle työtasolle. Kun klikkaa taas sen tietyn tason aluetta sovelmassa, niin ‘voilà’, siinä käynnistetty sovellus taas on.

Virtuaalityöpöytä auttaa lajittelemaan sovellukset järkevästi eri työtasoihin.

Minulla itselläni on usein niin, että yhdellä tasolla on internetselain auki, toisella tekstinkäsittelyohjelmat ja -työkalut ja taas toisella musiikkiohjelmat jne. Ajan myötä jokaiselle käyttäjälle muodostuu oma mieltymys työpöytäjaosta.

Tekstinkäsittely

Linux tarjoaa monenlaisia työkaluja tekstinkäsittelyyn. On esimerkiksi merkkipohjaiset syöttöohjelmat, kuten Vim, nano, pico ja emacs. Toisaalta on graafisiakin ohjelmia: OpenOffice ja StarOffice ovat molemmat toimistoon suunnattuja ohjelmistokokonaisuuksia, jotka tarjoavat laajan valikoiman työkaluja - tekstinkäsittelyohjelman, laskentaohjelman, vektorikuvien käsittelyohjelman jne.

Vaativille käyttäjille on olemassa myös ladonta-ohjelmistoja, jotka mahdollistavat korkealaatuisten painotuotteiden tuottamisen, kuten TeTex, Latex, Groff, lout, jne.

Katsomme tässä yhtä ohjelmaa: OpenOffice-ohjelmiston tekstinkäsittelyohjelmaa.

Musiikin kuuntelu

Paitsi, että pöytäkoneella voi tehdä jotain hyödyllistä, voi myös pitää hauskaa - kuunnella musiikkia, katsoa dvd-leffoja (tietenkin tämä onnistuu vain, jos on dvd-soitin) ja pelata pelejä.

Gnomessa riittää usein, että CD-ROM -asemaan asettaa CD-levyn. Kun asema suljetaan, järjestelmä yrittää automaattisesti käynnistää musiikinkuunteluohjelman esim. GnomeCD.

Nathan Letwory
21.02.2005